Tsernobylin ydinvoimalassa tapahtui vakava ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986. Tätä onnettomuutta pidetään maailmanlaajuisesti kaikista vakavimpana ja tuhoisimpana kautta aikojen.

Millaiset syyt johtivat onnettomuuteen?

Onnettomuuden syitä on tutkittu erityisen tarkasti, jotta tällaiset tapahtumat voitaisiin tulevaisuudessa välttää. Osittain onnettomuus johtui teknisistä syistä, mutta onnettomuuteen vaikuttivat myös voimalan käyttötapa, valvonta sekä turvallisuuskulttuuri. Laitoksen suunnittelussa sekä suunnitteluperiaatteissa todettiin vakavia puutteita esimerkiksi sen ydinteknisten osien osalta. Myös voimalan käyttötavoissa havaittiin puutteita, samoin kuin sen turvallisuuskulttuurissa sekä valvonnassa. Onnettomuus olikin monen yksittäisen puutteen aiheuttama summa.
Kun onnettomuus sattui, tehtiin voimalassa koetta, jota sen suunnittelijat eivät olleet hyväksyneet. Tämän kokeen yhteydessä laitoksen reaktoria käytettiin käyttömääräysten kieltämällä tavalla. Tästä voidaankin johtaa se johtopäätös, että laitoksen turvallisuuskulttuuri oli erittäin vajavainen. Koetta valvovalla henkilöllä ei ollut tehtävän vaatimaa koulutusta ja sama koski kokeeseen osallistuneita reaktorin operaattoreita. Turvallisuusjärjestelmä oli kokeen aikana kytketty pois päältä, koska jos järjestelmä olisi ollut päällä, ei reaktoria olisi voinut käyttää väärällä tavalla.

Neuvostoliiton turvallisuuskulttuurin löyhyys näkyi esimerkiksi siinä, ettei turvallisuus ollut ensisijainen asia kaikissa ydinvoimalan ratkaisuissa – koskivatpa nämä sitten reaktoreiden suunnittelua, reaktoreiden käyttöä tai laitoksen käyttöä yleensäkin. Turvallisuusasioiden ylimalkainen käsittely näkyi myös siinä tosiasiassa, ettei operaattoreita oltu koulutettu hallitsemaan poikkeustilanteita, mikä olisi ollut ensiarvoisen tärkeä seikka onnettomuuden estämisen kannalta. Operaattoreiden riittävä ja laadukas koulutus auttaisi varautumaan mahdollisiin poikkeustilanteisiin sekä tällaisten mahdollisten poikkeustilanteiden hallintaan mahdollisimman tehokkaalla tavalla ja siten, että poikkeustilanne aiheuttaisi mahdollisimman vähäiset vahingot. Onnettomuuden aikaan Neuvostoliitossa ei ollut lainkaan riippumatonta valvontaviranomaista, joka olisi valvonut ydinvoimaloiden toimintaa.

Millaista Tsernobylin alueella on nyt noin 30 vuotta onnettomuuden jälkeen ja millaisen katastrofin onnettomuus aiheutti? – How is Tsernobyl area now about 30 years after the accident and what kind of destruction the accident caused?

Tsernobylin onnettomuus loi varjon koko ydinvoiman ja ydinvoimaloiden päälle. Katastrofin vuoksi uuden ydinvoiman rakentaminen elpyi ja ydinvoimatekniikan kehittäminen lamaantui. Vaikka onnettomuudesta onkin jo pitkä aika, vaikuttaa se yhä miljoonien ihmisten elämään. Ihmiset eivät ole vieläkään pystyneet palaamaan asumaan alueelle, mutta kasveja ja eläimiä alueella silti asuu.

Onnettomuuden vuoksi radioaktiivisia hiukkasia joutui ilmakehään, josta se kulkeutui tuhansien kilometrien päähän – myös Suomeen ja Ruotsiin. On liikkunut sellaisiakin huhuja, että Moskovaa olisi suojattu sitä lähestyneeltä säteilypilveltä pudottamalla pilveen lentokoneista hopeajodidia, joka sai säteilyä sisältäneen sateen putoamaan jo ennen pilven ehtimistä Moskovan ylle. Tämä aiheutti sen, että Valko-Venäjä sai ikävän säteilysateen niskaansa.

Onnettomuuden mittakaavaa kuvaa se, että sen aiheuttama säteilymäärä oli 400-kertainen verrattaessa sitä Nagasakin ja Hiroshiman pommeihin. Juuri näiden pommien sanotaan päättäneen toisen maailmansodan, joten aivan pienistä pamauksista ei ollut niidenkään kohdalla kyse. Osa arvioista on sitä mieltä, että lähes miljoona ihmistä kuoli onnettomuuden vuoksi. Tämän lisäksi onnettomuus aiheutti ihmisille perinnöllisyyteen liittyviä vaurioita, erilaisia sairauksia sekä epämuodostumia.

Säteily aihettaa esimerkiksi syöpää, mutta on vaikea arvioida kuinka paljon juuri Tsernobylin ydinvoimalaonnemuuden aiheuttaman säteilyn vuoksi on sairastunut ihmisiä syöpään. Se kuitenkin tiedetään, että onnettomuuden jälkeen pahimmilla laskeuma-alueilla lasten kilpirauhassyöpätapaukset lisääntyivät merkittävällä tavalla. Toisaalta osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että osa kilpirauhassyöpätapauksista olisi luultavasti jäänyt huomaamatta, ellei alueella asuneiden lasten terveyttä olisi alettu tarkkailla tehostetulla tavalla onnettomuuden jälkeen.

Psykosomaattisia oireita on esiintynyt monilla alueella onnettomuuden aikaan eläneillä sekä pelastustöihin osallistuneilla ihmisillä. Moni ihminen menetti onnettomuuden vuoksi kotinsa ja moni koti jäi autioksi. Osa ihmisistä koki näiden evakuointien vuoksi olevansa juureton. Moni menetti työpaikkansa ja tuhannet odottavat äidit päätyivät aborttiin pelätessään lapsen epämuodostumia tai jouduttuaan lääkärin painostamaksi. Jo pelkästään syöpää kohtaan tunnettu pelko aiheutti paljon inhimillistä kärsimystä.